2.5.2017

They send me away to find them a fortune

S. star of Paronis "Rippe" 


Päälle viikko sitten lauantaina oli sileäkarvaisten noutajien erikoisnäyttely. Tänne olin suunnitellut ilmoittavani Nemon, mutta jänistin kuitenkin viimeisinä ilmopäivinä tuon hampaiden takia ja päätin viedä sen ainakin ensin pariin ryhmikseen. Siispä matkaan lähti mulla esitettäväksi Jeri ja muuten Nano ja Anun Ruma-flätti. Lähdettiin kohti Hyvinkään hallia aamulla kasin maissa, koska Nano oli ihan ekassa kehässä, junnunartuissa.

S. alppien lakea jää "Jeri" 3v, KÄY EH

Paikan päällä asetettiin häkit valmiiksi ja pian Nina ja Nano sekä Miia ja Nanon sisko Taiga menivät kehään. Junnujen kehän jälkeen oli pieni odotus, kunnes Jerppa pääsi kehään. Jerin kanssa en ole käynyt kehässä varmaan vuoteen ja sen kanssa ei myöskään ole hirveästi treenattu. Käyttöuroksia taisi olla vähän päälle 10. Jeri on myös seisottamisessa alkanut niiamaan takapäällä, mikä on hyvin ärsyttävä tapa. Kokoomakehässä Jeri meni ihan hyvin, niiasi takapäällä, mutta ravi oli tosi kivaa, vaikka vähän holtitonta.

Meno päällä...

Odoteltiin sitten meidän vuoroa ja pian päästiin kehään, tuomari katseli Jerin läpi ja pyysi ravamaan kolmion ja eestaas. En tajua mikä ihme Jerillä oli, koska se veti ihan tajuttomasti innoissaan ravissa (ravasi kuitenkin), ei se ikinä ole ollut tuommoinen. Noh, seisominen meni ihanjees vaikka Jerppa niiasi taas. Saatiin arvosanaksi EH ja arvostelusta jäi mieleen "pulling away from handler". :D

Nilan jälkeläisryhmä BIS3 c. Satu Saarinen

Nilan jälkeläisryhmä BIS3 c. Satu Saarinen


Seuraavaksi olikin odottelua, Miia esitti koiria ja me otettiin kuvia ja katottiin kehiä Ninan kanssa. Päästiin vielä päivän lopussa Sniffens-kasvattajaryhmään esittämään Ninniä (Sniffens star of Chara). Meni tosi hyvin ja oli kyllä hienoa olla mukana kasvarissa. Päästiin kuuden parhaan joukkoon 13:sta kasvattajaryhmästä ja saatiin kunniapalkinto. Tämän jälkeen oli jälkeläisryhmät mihin pääsinkin vielä Nilan (Sniffens Lumitähti) jälkeläisryhmään handlaamaan Rippeä (Sniffens star of Paronis) ja tämäkin meni ihan sairaan hyvin. Tässä sijoituttiinkin BI3 sijalle, oli kyllä huippua ja tosi kivoja ihmisiä mukana molemmissa ryhmissä.

Sniffens-kasvari jatkoon ja KP c. Satu Saarinen


Erkkarista selvittiin ja maanantaina oli taas ratsastus. Mulle oli suureksi yllätykseksi jaettu Wybo, tosi taitava ja kokenut heppa, joka käy useimmiten vain tosi taitavien tunneilla. Tämä oli tosi positiivinen yllätys ja menin tunnille tosi iloisissa fiiliksissä. Mentiin sitten kentälle toisen ryhmän kanssa Meerin tunnille, koska maneesissa oli pieni tilanne päällä. Wybo oli aivan sairaan upea, kun itse saisi vaan siitä enemmän irti. Päästiin myös hyppäämään kerran pientä rataa, joka meni hyvin vauhdilla ja olin ihan yhtä hymyä. Lopputunti mentiin koulua ja Wybo oli tosi kiva, sain aivan uutta tuntumaa omaankin ratsastukseen!

Wybo alkuverkasa liian pitkällä ohjalla, hups!


Nyt kolme päivää sitten eli lauantaina uhmattiin Nemon kanssa sääennusteita ja kovaa tuulta joten suunnattiin kahdestaan kohti Helsingin Sahaajankadun mätsäriä. Mun veli onneksi heitti meidät, joten ei tarvinnut lähteä hirveän aikaisin. Paikalla oli tosi tuulista, mutta ei kovin paljon ihmisiä kuitenkaan. Kehään mentäessä mun nameina olleet nakkit ja nugetinpalaset taisi olla liian hyviä Nempalle, koska seisominen oli jotain kamalaa ensin. Ravia ei oikein irronnut, mutta seisominen parantui, kun N alkoi keskittymään. Saatiin siis punainen nauha.

c. Kari Loimu
Tästä heti pian päästiin punaisten nauhakehään, koiria oli joku kahdeksan kehässä. Nemo seisoi aivan super hyvin ja ravikin parani tässä kohtaa, olin kyllä tosi ylpeä Nemosta. Varsinkin tuo seisominen, toinen takajalka ei edes liikkunut kokoajan jesjes! Tuomari karsi koiria ja lopulti sijoitti meidät ensimmäisiksi, niiin hieno Nemppuli... Saatiin palkinnoiksi pokaali, ruusuke, nameja ja pari muuta kivaa juttua. Tässä välissä alkoi pieni tihkusade ja kamala tuuli, olin aivan jäässä.

Missä kohtaa siitä kasvo näin iso mies... Nemo 4v, kuva (c) Janna Pinnioja


Onneksi pian päästiin BIS-kehään ja tuuli senku ylty. Tuomarit seisotti aika kauan ja ite vaan tärisin ja sormistakin oli paennut tunto. Onneks Nemppa jaksoi vielä oikein hyvin, vähän meinasi kärsivällisyys loppua. Kun tuomarit karsi neljä parasta ja me oltiin niissä niin kyllä sai fläpä paljon kehuja ja monta namia jo tässä kohtaa. Vielä sijoitettiin neljäs ja meidät kolmansiksi. Olin kyllä niin ylpeä tuosta jäbästä, se on kasvanut ja kehittynyt nyt niin hurjasti. Nemppa siis PUN1 BIS3, maailman hienoin ruskea. 



Ei kommentteja :

Lähetä kommentti