15.3.2017

As we fill up our lungs with the cold air of the night

c. Nina
Tunsin pitkästä aikaa kipinän blogin kirjoittamiseen ja sivujen muokkaamiseen. Siispä olen päättänyt taas aktivoitua blogin kirjoittamisessa. Alkuviikosta päivittelin kunnolla sivuja, lisäilin parit koirat sivurooleissa-sivulle ja päivitin muiden sivujen kuvia. Eilen sain kivan inspiraation ulkoasun muokkaamiseen ja se saikin sitten pienen käänteen. Vaihdoin sivupalkin puolta, bannerin, taustakuvan ja välilehtien paikkoja. Tuo banneri minulla olikin jo viime kesänä, mutta pidin siitä sen verran, että se sai palata takaisin blogiin kera uuden taustakuvan. Nyt olenkin oikein iloinen uudesta ulkoasusta, joka tuo myös lisää inspiraatiota bloggaamiseen. Ulkona on ollut viime aikoina tosi kivat ilmat, joten kamerakin pääsee tästedes enemmän ulkoilemaan.



Reilu viikko sitten varasin Nemolle vihdoin hierojan. Se on liikkunut hieman kankeasti viime aikoina ja näyttänyt jumiselta. Siispä suuntasimme tiistaina hierojalle mukavassa koleassa kevätsäässä. Vajaa tunti oltiin hierojalla, takapää oli aika jumissa, mutta etuosa ei yhtään. Hyvin saatiin jumeja auki ja vielä pitäisi toinen aika varata jos oma rahatilanne antaisi yhtään myöten. Nemo sai pari rauhallisempaa päivää liikunnan jälkeen ja parit rauhalliset päivät venyivät vähän pidemmiksi, kun suuntasin Tualle viikonlopuksi.




Viime postauksen kuvat ovat siis sieltä Tualta, kuten postauksessa sanoinkin. Kotiin saavuin kymmenen jälkeen sunnuntaina ja siitä pikaisesti reporankana nukkumaan. Oltiin muuten Ninan ja äidin kanssa Espanjassa lomalla 22.2-1.3, oli muuten pikkaisen iloinen ruskea, kun tultiin kotiin. Keskellä yötä yhden maissa toinen herätti sitten koko talon. Tuliaiseksi Nemo sai tietenkin uuden lelun sekä pari levyä koirasuklaata. Voitte kuvitella, että tullessani taas Jyväskylästä kotiin on Nemo ollut koko ajan kyljessä kiinni, etten varmasti jätä toista yksin... Höpö ruskea!

c. Nina

c. Nina
Ollaan myös käyty parissa mätsärissä. Nemon mätsärivuosi on käyttäytymisen kannalta mennyt aivan tajuttoman hyvin. Jäbä on vetänyt aivan parasta raviaan viime mätsäreissä, mutta seisomista pitäisi varmaan taas hieman treenata. Oltiin tuossa 5.3 Vantaalla mätsärissä Nanon, Ninan ja Nemon kanssa. Flätit molemmat sin-, tuomari oli kreikkalainen, joka ei selvästi oikein arvostanut meidän sporttisia noutajia. Molemmat esiintyivät kuitenkin tosi hyvin ja Nemokin jaksoi seistä eikä stepannut, mitä se on tehnyt viime mätsäreissä. Vielä, kun mennään vähän taaemmas niin 17.2 oltiin myös Vantaalla mätsärissä. Nemo esiintyi niin upeasti, ei ole varmaan ikin mennyt noin hyvin. Ravi oli juuri sitä mitä ollaa treenattu ja jäbä pisti parastaan. Sijoituksena hienosti SIN4 yli 20:stä koirasta.

3v 10kk c. Nina





Prode
Vaihdoin vuodenvaihteessa tuntini takaisin maanantaille. Olin jo päättänyt vaihtaa tuntini kuullessani, että meidän vanha opettaja joutuu lähtemään pois, joten vanha tuntini kuulosti sopivalta. Ja on muuten ollut hyvä päätös vaihtaa tuohon takaisin. Olen saanut mennä niin monilla uusilla hevosilla, sekä paljon myös hepoilla, joilla en ole mennyt pitkään aikaan. Muutama viikko sitten menin tajuttoman kivalla 6v Prode-hepalla. Tajuttoman energinen, mutta niin mukava ratsastaa. Maanantaina sain taas koittaa Peikissä vain reilun viikon ollutta 5v Peteä. Tämä nuorukainen nousi ehdottomasti ensimmäiseksi, en edes tiennyt, että noin nuori hevonen voikaan olla noin fiksu käyttäytymiseltään. Aivan mahtava kokemus ja toivon, että saisin mennä Petellä pian uudestaan!

Pete tässä ja alla




Kävin myös yksi sunnuntai korvaamassa hiihtoloman tuntini. Silloin sain mennä pitkästä aikaa Chylalla. Pikkutamma, joka on muodostunut yhdeksi luottoratsuistani loisti jälleen. Löydettiin Chylan kanssa vihdoin yhteinen sävel ja tuntui, että asiat sujuivat vain ajattelun voimalla. Tehtiin laukkavoltteja, jotka sujuivat myös lopussa tosi hyvin. Ravissa varsinkin sain niin magean tunteen Chylan kanssa. Oltiin Maijan kanssa yhteensä yli 6h tuona päivänä tallilla...

Chyla tässä ja alla



Eräs maanantai pari viikkoa sitten menin myös pitkästä aikaa Tygerilla. Tämä herra ei ikinä petä, vaan on aina yhtä ihana ja miellyttävä ratsastaa, yksi lemppareistani myös. Hiihtolomaa edeltävällä tunnilla oltiin kahdestaan ratsastamassa tuntilaiseni kanssa. Menin isolla ruunalla, Valtterilla, joka olikin hieman energinen. Esteet meni tosi hyvin, mutta energiaa löytyi, kuin pienestä kylästä. Menin Valtterilla myös viikko sitten, jolloin vastalaukat "hieman" kuumensivat herraa ja lopussa vedettiinkin semmoisia pukkeja, että hiekan maistelu oli lähellä. En silti onneksi lentänyt, vaikka välillä se lähellä olikin. :D

Tyger


Nyt viime päivinä lumet ovat alkaneet sulamaan ja kevät alkaa vihdoin näyttäytymään. Ennen lumien sulamista käytiin kuitenkin Nemon kanssa aktiviisesti jäällä. Yksi päivä heitettiin parin tunnin lenkki saarten ympäri, kun taas toisena päivänä hiihdettiin viitisen kilometriä. Nemo meni tajuttoman nätisti edellä koko matkan, vetää se ei tosin saanut, koska sen vetovaljaat on nykyään liian pienet eivätkä sovellu hiihtoon. Nemo on myös viime aikoina ollut ihmeen tottelevainen. Ollaan menty lenkit ilman hihnaa ja koirien ohituksetkin onnistuu vapaana ilman mitään kyttäilyjä. Ihmeen hyväkäytöksinen ruskea, on kyllä kerännyt itselleen aivan hurjasti kehuja niin minulta kuin vastaantuleviltakin.

Tallikoira 3/2017


Mulla loppuu koulu keskiviikkoisin yhdeltätoista, joka tuokin kivasti aikaa päivään. Tänään kiepattiin ensin lenkki koulun jälkeen ja kolmen maissa lähdettiin tallille. Siellä vietettiinkin koko iltapäivä, räpsin järkkärillä varmaan reilu kolmesataa kuvaa ja Nemo sai aivan tajuttoman paljon rapsutuksia. On se niin ihanan iloinen tallikoira, koska kaikki on kivaa. (varsinkin ihmiset ja hevosten peeaska) Käytiin moikkaamassa myös Peteä, joka olikin hyvin kiinnostunut pienestä ruskesta toverista, vaikka Nemo ei niinkään hepoista välitä. Kaverini meni Jerellä, joka myöskin suorastaan rakastaa koiria. Naurettiin siis kaverin kanssa Jerelle, joka meni maneesiin käveltäessä melkeen turpa maassa korvat höröllä Nemon perässä.

Maspalomas 2/2017 c. Nina

c. Nina


Muuten meille kuuluu oikein hyvää, ollaan nautittu hieman lämpimämmästä kevätilmasta ja juostu kilpaa rantaviivaa pitkin. Niin ihanaa, kun kevät on vihdoin täällä ja kaikki suunnitelmat keväälle ja kesälle alkavat toteutumaan. 22.4 Nemon synttäreinä on flätterkkari, jossa saan esittää pitkästä aikaa Jeriä. Olen tässä kahden vaiheilla ilmoitanko Nemon mukaan vai en, mutta sitähän ehtii vielä pohtia. Nemoa on myös näkynyt pari kertaa viime aikoina flättiviestissä, joten sieltä Nempan voi myös bongata. Nyt kuitenkin toivotamme kaikille lukijoille oikein mukavaa kevättä! Mitäs teidän kevääseen kuuluu?

Kesätunnelmia 6/2016

8 kommenttia :

  1. Jee kiva lukea kuulumispostausta pitkästä aikaan! :) Mä kanssa mietin, että ilmottaakko Fallen flattierkkariin, mutta en aijo sit kun tuli muuta kivaa koiramenoa samaan päivään.. Jos ei olisi sattunut muuta samaan, niin varmaan olisin tullut katsomaan kehiä. Mutta eiköhän mekin jossain keväämmällä tai kesällä mennä joku näyttely katsastamaan kun edellisestä on niin paljon aikaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mietin kans ite Nemppaa, mutta en nyt tiedä, kun sillä on noita hammaspuutoksia. :D Ja pöh, harmi ettet pääse paikalle... Itsekin tykkään aina vaan katsella kehiä ja erkkarissakin on niin kiva fiilis muutenkin. Meillä myös suunnitelmissa mennä ainakin Mynämäki RN 11.6 ja ehkä Koski tl 13.5. :)

      Poista
    2. Mä aattelin, että joku ryhmänäyttely vois olla meille hyvä, mutta en oo vielä tutkaillu, mikä.. Fallenkin ylähammasrivistä puuttuu nyt jo kaks hammasta! :D Viime keväänä meni tosiaan yks ja alkuvuodesta huomasin, että toinenkin on mennyt sen yhden vierestä ja sekin on poistettu.. Eli harvahammas täälläkin! :D Pitää vähän näyttelyissa kattoa tuomareiden mukaan minne menee, eikä ainakaan saksalaisille vie kun ne on kuulemma tarkkoja noissa hampaissa yleensä..

      Poista
    3. Joo oon miettiny samaa Nemolle kans, joku ryhmis jossa olis vähemmän koiria muutenkin haha. :D Ja eikä! Meijän koirat on kyllä todellisia harvahampaita... Onko teillä se todistus? :)

      Poista
    4. Joo, meillä on molemmista poistoista se kennelliitoon lähetetty virallinen todistus :)

      Poista
  2. En ymmärrä mite voit olla noin rohkee hevosten kanssa :D jos mul heppa tekee yhenki pukin tai vähänki innostuu nii oon iha paskat housus siel seläs XD ja varsinkaa esteit en vois hyppää kellään reippaammal hepal

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah :D Ei se ny nii paha oo, kun on tottunu tommosiin isompiin heppoihin jo valmiiks. Reippaat hepat on iiihan best, mielummin menee liikaa eteen, kun on liian hidas. :D

      Poista