12.9.2016

It’s been a hell of a ride driving the edge of a knife

c. Kati Näveri


Kiireiden ja tekemisen keskeltä varasin hieman aikaa blogillekin. Olen järjestänyt itselleni aivan hurjasti tekemistä viime aikoina eikä blogin kirjoittelulle ole jäänyt oikeastaan yhtään aikaa. Kuviakaan ei ole tullut nappailtua, joten senkin takia täällä on ollut, no hieman autiota. Vihdoin on saatu uusia kuvia ja pääsin asettumaan mukavasti koneen ääreen kirjoittamaan teille. Peko-mätsärin "oikeita" kuvia ei ole vieläkään tullut, mutta tässä välissä ollaan ehditty käydä parissa muussa mätsärissä. Joku julkaisi tuolla pekossa otettuja hienoja kuvia ja mekin löydyttiin yhdestä mikä löytyykin yltä.




Viime tiistaina olin ensiksi suuntaamassa vain skoballa tallille, jossa oli tällä kertaa koulukisat. Päätinkin ottaa Nemon hengailemaan mukaan, mikä oli oikein hyvä valinta. Meillä Espoossa on bussit ihan päin sanonko mitä, joten pitkästä aikaa (uudella) bussilla tallille meno ei ollutkaan helpoimmasta päästä. Päädyimme kävelemään eestaas tonnetänne nelisen kilometriä. Päädyttiin tallille ja herra ruskea nautti kovasti saamastaan huomiosta sekä pullanpalasista. Parit kuvatkin tuli otettua kisaajista ja Nemoa kiikutettiin ympäri tallia kuka vuorollaan hihnan päässä.


Keskiviikkona käytiin äidin ja Nempan kanssa pitkästä aikaa yhdessä lenkillä ja ruskean riekkuessa vapaana hihna suussa osui hihnan metalliosa suoraan jäbän silmään ja riemu hyytyikin hetkeksi. Ollaan nyt tarkkailtu silmää, se on ollut hieman pahan näköinen, joten Riitta soitti siihen tipat ja niitä ollaankin nyt laitettu. Nyt näyttää jo paremmalta ja tuo sattunut silmäkin kiiltää taas aavistuksen enemmän. On tuo koira kyllä niin pösilö, voisi joskus vaikka keskittyä siihen mitä tekee eikä riekkua ympäriinsä. 


Käytiin viime viikolla parina iltana hyvin urheilulliset lenkit. Kierrettiin rantoja pitkin melkein 10km lenkki ja tämä siis pari kertaa. Aivan ihanaa, kun on mukavan viileä ilta, mutta juuri sopiva uimiseen ja pitkälle lenkille. Nemo pääsi yhdeltä laiturilta uimaan ja osaakin jo pätevästi kavuta portaat ylös laiturilta. Hienosti keskittyi myös minuun eikä juossut rantaan tulleen koiruuden luokse. Eipä se oikeastaan muutenkaan ole semmoinen, jota kiinnostaisi muut (kaukana) olevat koirat. Tässä vielä video Nemon uinneista rannalla. Sen pitäisi aueta jos asetin sen oikein.

Perjantaista lauantaihin mulla oli aamusta iltaan kestävä yrittäjyyskurssi koululla ja meillä oli ihan mahtavan mukavaa. Lauantai-iltana äiti oli hoitanut Nemon, joten kävin moikkaamassa sitä ja suuntasin Ninalle. Nanokin on kasvanut hurjaa vauhtia ja on varsinainen pusumaatti (aka pusu-automaatti). Ihanan pirteä pieni flätinalku on hän. Suunnattiin Ninan kanssa tapaamaan tovereita ja saavuttiin illemmalla Ninalle, jossa nukuttiin Nano leveästi keskellä sänkyä.



Sunnuntaina ajelin aamulla kotiin, nappasin Nemon, repun sekä häkin ja suuntasin kohti bussipysäkkiä. Nina odottelikin siinä jo Nanon kanssa. Otettiin bussi ja Kampissa meitä vastassa oli Eevi ja Eevin Rio-havannankoira. Suunnattiin 42 bussilla kohti kauppakeskus Kaarta. Bussi saapui johonkin ihan outoon paikkaan eikä kenelläkään ollut hajuakaan missä oltiin joten kysyttiin neuvoa yhdeltä mieheltä. Hää ohjasi meidät kaukaista reittiä ja siinä kohtaa, kun mapsin mukaan oltaisiin lähdetty aivan vastakkaiseen suuntaan jouduttiin sanomaan tälle miehelle, ettei kyllä seurata sinne. Ties minne olisi vienyt meitä... :D



Ehdittiin täpärästi mätsäripaikalle ja Nina ilmosi Nampan penskoihin. Pennut oli klo. 11, jonka jälkeen oli lapsikoira-kehät ja vasta klo. 13 oli aikuiset. Oli siis paljon odottelua luvassa. Kävin myöhemmin ilmoittamassa Nemon ja käytiin myös ottamassa kaikista koirista studiokuvia ShowHaun rekassa. Nemo taas tapansa mukaan edusti hyvin paljon kuvissa, kuten alla. Onneksi kuvaajan kameran päällä oleva vinkuva ankkalelu oli hyvin kiinnostava, joten saatin Nemostakin hyvin kauniita nuuska-huulessa kuvia julkaistavaksi.


Pian pääsi Namppa kehään ekaa kertaa ja pikkuinen oikein loisti päätymällä lopulta punaisten kakkoseksi. Eikä hävinnyt huonolle, ekana oli hyvin lupaava ja taitava terrieri. Nanokin oli oikein hieno termiitti ja ovat Ninan kans selvästi treenanneet hienosti! Käväistiin tässä välissä subissa ja Sailakin saapui Aidanin kanssa paikalle. Pian alkoikin jo isojen kehät. Aikuisia oli aika vähän taas ja kehät oli ihan julmetun pienet. Pienet aikuiset olivat isommassa kehässä ja isot aikuiset pienemmässä. Ja pienemmällä meinaan aivan liian pientä kehää...

Nina ja Nano


Eevi ja Rio kävivät hakemassa sinisen, mutta sinisten nauhakehissä olivat aivan upeasti kolmansia kovasta tasosta. Nämä olivat myös ekaa kertaa mätsärissä ja Rio näyttikin just siltä, että "kyllä mä osaan tän homman"... Päästiin Nempan kanssa minikehään ja jäbän into hieman laantui, kun ei päästy oikein yhtään vauhtiin juoksemaan. Tuomarikaan ei oikein koskenut Nemoon, mutta jäbä seisoi aivan julmetun hienosti. Ostin muuten Nemolle uuden pidemmän ja paksumman snaken, joten Nina ja Nano saivat sitten meiltä tuon hieman lyhkäisemmän ja ohuemman. Nemo sai kuitenkin super esiintymisellä punaisen.




Punaisten kehissä olikin hyvin ahdasta ja siinä sitten yritettiin kaikki mahtua siihen. Tuomari otti neljä jatkoon ja sijoitti kolme eikä me tällä kertaa kuuluttu kumpiinkaan. Nemppa oli silti tosi hieno, vaikka kuumuus painoi taas kovasti. Tulisipa talvi pian ja päästäisiin leikkimään lumeen. Suunnattiin kohti kotia palkintokuvien ottamisen jälkeen ja kotona oli hyvin väsy jäbä. Illalla vielä oli ratsastus, joka meni aivan superisti, vaikkei siitä ole kuvia tällä kertaa. Nyt mulla on kuitenkin kiire nukkumaan ja kuulumiset saavat riittää tältä kertaa. Koitan kiristää tahtia ja viimeistään koeviikon jälkeen ja jakson vaihtuessa helpompaan pitäisi postauksia alkaa tulemaan hieman enemmän... :)


4.9.2016

Kesän suosikit

Koska peko-mätsärin kuvia ei ole vielä tullut, uusia ei ole tullut otettua huonojen säiden takia sekä ratsastuspostausta en ole kerennyt lukiojuttujen takia kirjoittaa saatte siis hieman kuvia kesältä. Kasasin omasta mielestäni kesän parhaat kuvat ja mielelläni kuulisin, että mitä mieltä olette. Mikä on ollut mielestänne paras kuva, ehkä se ei edes ole mukana tässä...?