27.10.2017

It hurts just the same and I can't tear myself away




Nuuksio 10/2017.
Blogi sai myös hieman uudistetun ulkoasun, sivuja on myös päivitetty.

21.10.2017

You know I'd climb the stars just so i could see



Ajattelin koota tähän postaukseen sekä videon, että kuvia syksyltä ja kesältä, jotta saisin hieman koottua menneitä tapahtumia. Blogi on tosiaan ollut hiljaiselolla ihan vain koulukiireiden sekä motivaatiopuutoksen takia. Ratsastuksessa on kuitenkin koettu aivan super ahaa-hetkiä ja viime tiistain kisatkin menivät aivan nappiin kaikista ihanimman tamman eli Chillan kanssa. Niistä kuitenkin enemmän myöhemmin postauksessa, koitin vähän järjestellä näitä kuvia järjestykseen jotenkin.

 Meidän tohelo ruskea tökkäsi päänsä yhdellä lenkillä puskaan ja tämän seurauksena korva turposi kovasti ja alkoi märkiä sekä oli _erittäin arka. Siispä haettiin apteekista siihen kortisoonia, kun korva ei ottanut parantuakseen. Vasemmassa alakuvassa näkyy hyvin miten jännät jäljet korvaan sitten jäikin. Käärme se ei tosin voinut olla, koska korva turposi vasta seuraavana päivänä sen jälkeen, kun Nemo tökkäsi päänsä puskaan. N on myös lahjakkaasti karvoittanut meidän lattiat ja olen kolme kertaa siitä jo vetänyt tuommoisen kasan karvaa tässä syksyn aikana.

 Hyvin mahtava arjen toveri on myös tämä toveri ruskea. Leppoisa kamu metsälenkeillä, kun makoilee vaan sammaleella. Kaupasta se kantaa ostoksetkin kotiin ja on kovinkin henkisenä tukena, kun omistaja lukee koulun projektikirjaa. Tästä kirjasta tein myös kirjavinkkauksen ja siinäkin Nemo oli söpösti koko videon mukana. Yläoikealla komeilee ilmeiden mestari aka Wybo. Tällä kamulla ei ole ikinä naama peruslukemilla.

 Yllättävän hyvin saa tallennettua auringonlaskut puhelimellakin. Yläoikealla luulin saaneeni niin söpön kuvan meistä, mutta karvas pettymys iski vasten kasvoja, kun olen hienosti saanut puhelimen varjon keskelle Nemon kuonoa. Spanielinaattorit pääsivät komeilemaan alakuviin söpösti ylhäältäpäin! Keskellä on kuva Nemosta ja sen SIN4-palkinnoista syksyn toisessa mätsärissä. Nyt on ollut ihan surkeasti mätsäreitä eikä yhtään paremmalta näytä, kun katsoo kalenteria...

Ollaan kuitenkin viime aikoina lenkkeilty oikein olan takaa! Useammin viikossa tulee tehtyä ainakin 10km lenkkejä ja melkeimpä joka viikko 15-20km lenkki. Käytiin pitkästä aikaa Espoon keskuspuistossa lenkkeilemässä ja lenkkipolut olivat kyllä aivan omaa laatuansa. Alavasemmalla söpö kuva kukkaisNemosta. Alkoi ruskeasta vauhti loppua tuon lenkin lopussa, kun koko 15km ajan satoi mukavasti vettä...

 Tiistaina olikin syksyn toiset koulurataharjoitukset. Peikillä on tosiaan neljä kertaa vuodessa harjoituskoulukisat ja niihin on kyllä aina yhtä kiva osallistua. Tällä kertaa toivoinkin kisoihin Chillaa, jonka sainkin! Maanantain treenitunti meni aivan täydellisesti, Peik itse oli meillä sijaisena ja en ole varmaan ikinä saanut tammaa noin rennoksi. Chilla onkin noussut aivan lemppariksi Wybon rinnalle. Tiistaina kisoissa en oikein saanut tammaan samaa fiilistä, kuin maanantain tunnilla. Oli se kuitenkin tosi hieno tyttö!


Kisojen verkassa Chipe vähän järkyttyi Bassen pukitteluista sen vieressä ja radalle jäi pieni jännitys päälle. Päästiin kuitenkin rata loppuun ilman suurempia rikkoja. Alku-ja lopputervehdykset tulivat hieman vinoon ja niistä ainoat 5,5. Kaikista muista tuli 6 ja 6,5 sekä yksi tai pari seiskaa saatiin myös. Alakerran kommentit olivat vallan ihania ja prosenteiksi muodostuikin 62,381% ja tällä oltiin 6/13. Ensi kerralla tietää mitä parantaa, paremmilla tervehdyksillä oltaisiinkin varmaan sijoituttu. Meni kyllä paljon paremmin, kuin Necon kanssa alkusyksystä ja Chilla oli tosi hieno tyttö! Mahtava fiilis jäi. :)

Alla vielä pieni kooste videoista mitä keräsin puhelimesta, kun raivasin tilaa puhelimeen uusille videoilla. Ollaan siis käyty myös Chylan kanssa laukkailemassa pellolla ja Peten kanssa tehty koulukiemuroita, joista molemmista löytyy pätkät alta. Chyla pisti oikein parastaan pellolla ja mentiinkin aika kovaa. Tai ainakin niin kovaa, kuin pikkutamma pääsee...

16.10.2017

Give me a reason to be lost

Blogi palailee hiljaiselolta, kun säät paranevat ja kuvaajan kuvausinto tulee takaisin. Postauksen kuvat otettu pari viikkoa sitten, kun olin viikonlopun Tualla. :)













27.9.2017

I'll be with you from dusk till dawn

Kahdeksalta illalla alkaa olla jo aika hämärää... Pitää ehtiä mennä aiemmin jatkossa lenkkeilemään!









21.9.2017

Minä sinua vaan ♥





Kiitos, että olit totta hetken. 
Sitä ei tajua toisen merkitystä ennen kuin menettää sen. Ripa jouduttiin lopettamaan keskiviikkona. Ripa oli erityinen ystävä. Karski ulkokuori, jonka sisältä paljastui maailman suloisin ja kiltein pieni suokkipoika. Tunneilla laukattiin tukka hulmuten ja Ripa niiin rakasti esteitä. Niissä se oli aina oikein liekeissä, ehdottomasti Ripan lempipuuhaa.

2015

2014 ensimmäisiä laukkoja luottokamun kanssa



Ripassa oli sitä jotain eikä kukaan tai mikään voi korvata sitä. Niin erityinen kaveri, ettei sanat riitä eikä sanoja edes löydy. Jos pitäisi kuvailla luotettavinta ystävää niin se olisi Ripa. Surullisinta tässä on ehkä se, että vielä toissapäivänä muistelin meidän ihanaa tuntia ja pohdin, että milloin saan mennä vielä uudestaan Ripalla. Onneksi sain kuitenkin tuon tilaisuuden viime keskiviikkona, sain antaa viimeiset halit ja omenat ihanimmalle suokkipojalle. Hyvää matkaa Ripa ja sano heipat sinne vihreimmille laitumille Paironille, Retulle ja monille muille... ♥ 

Käy enkeli vieressäs taivaan rantaan,
on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa.

r. Riske 1999-2017

2015