25.4.2017

My mind's like a deadly disease


Viikko sitten maanantaina oli pääsiäisen takia vapaapäivä ja oli oikein mahtava tilaisuus suunnata kohti Oulunkylän mätsäriä. Oltiin viime vuonna myös tuolla samassa paikassa mätsärissä ja tuloksena oli silloin PUN1 BIS5, jäi tosi mahtava fiilis koko paikasta (vaikka eri järjestäjä) joten todellakin piti tänäkin vuonna suunnata sinne mätsäriin. Oltiin Ninan, Nanon ja Nemon kanssa Eevillä yötä la-su (ilman koiria) ja su-ma koirien kanssa. Maanantaina lähdettiin sitten suoraan Eeviltä kohti Helsingin Oulunkylää. Mentiin kahdella bussilla ja löydettiin kuin löydettiinkin perille. Nina meni ilmoittautumaan ja minä hieman sen jälkeen. Numerot 31 ja 39 ja isoja oli siis yhteensä sen nelisenkymmentä.



Siinä odoteltiin pieni tovi ja pian Pämppis ja Nina pääsi ensin kehään. Lihapullia ei oltu keretty ostamaan, joten Nemo sai mennä dentastixien voimalla. Nina ja Nano meni tosi hienosti saaden punaisen nauhan. Odoteltiin siinä hetki ja saatiinkin mätsäriin myös jännä sääilmiö. Aurinko paistoi ja satoi lunta, oli niin hassun näköistä. Joistain kuvista saattaa huomata nuo lumihiutaleet jos sattuivat kuviin. Kuitenkin pian Ninan jälkeen mentiin Nempan kanssa kehään. Nemolla oli tosi hyvä draivi ja se oli ihan menossa ravissa, niin super jäbä. Saatiin sininen nauha ja odoteltiin sitten hetki sinisten kehiä.



Päästiin pian kehään ja sinisiä oli tosiaan se parisenkymmentä. Nemppa esiintyi toosi hienosti, vaikka ravissa ei oikein päästy näyttämään parastamme koirien paljoudesta johtuen. Tuomari poimi jaksoon muutamat koirat ja me kuuluttiin niihin! Hän vielä karsi koirat kuuteen ja katseli niitä yhdellä sivulla. Tästä karsittiin vielä neljään ja voi että miten iloinen fiilis oli, kun tajusin, että me oltiin myös siellä. Nemppa oli niin hieno, tomerana häntä heilui. Tuomari sijoitti neljännen ja kolmannen ja tuli sitten meille ojentamaan ykkösen ruusuketta! Siis ihan tulee kylmät väreet, kun ajattelen tätä. On se Nemppa niin super kehäkaveri ja aina niiin iloinen.


Odotettiin sitten aika pitkä aika siinä bis-kehää. Oli aika kolea ja tuulinen ilma ja kylmyys meinasi iskeä. Palkinnoksi saatiin aivan ihana nahkahihna, ruokaa, pokaali ja ruusuke. Namppa ja Sandran Detta painivat oikein innoissaan odotellessa, kun Nemppa sai chillailla häkissä. Sain myös kuulla, että Saila ja hällä hoidossa ollut Aina-russeli olivat myös ensimmäisiä. Meidät kutsuttiin pian bis-kehään, seisotettiin aika kauan ja juoksutettiin pari kierrosta. Nemolla oli niin mahtava draivi vielä bis-kehässäkin, vaikka keskittyminen seisomisessa alkoi hiipumaan. Neljä parasta otettiin jatkoon ja me ei tällä kertaa kuuluttu niihin, mutta ei haitannut yhtään! Jäbä oli pistänyt ihan parastaan, se on niin ihana syttyessään aina ulkomätsäreissä.

Detta ja Nano


Siitä sitten lähdettiin kohti kotia, mentiin junalla ja sitten bussilla. Kotona Nemo oli aivan super väsynyt, nukkui koko illan ja seuraavanakin päivänä oli aikas poikki. Meillä on Nemon kanssa oikeastaan ainoana ongelmana se, että innostuessaan Nemo aina siirtää takajalkaansa liikaa rungon alle ja nimenomaan tuomarin puoleista takajalkaa. Tätä en voi edes mitenkään treenata, koska Nemo tekee vain kehässä tätä. Eli steppaa siis takajalalla, joten minun pitää kokoajan käskeä sitä siirtämään se takaisin. Olisiko kenelläkään vinkkiä mitenkä saisin toisen oikein pitämään jalkansa paikallaan? Tällä kertaa muistin kuitenkin kehua Nemoa ruhtinaallisesti ja tuli itsellekin paljon parempi fiilis siitä. Oli kyllä taas erittäin kivat mätsärit!

Nemo SIN1 ♥

22.4.2017

I'm bigger than my body I'm meaner than my demons



Minun maailman rakkain ruskuainen täyttää tänään jo neljä vuotta. En voi uskoa, että Nemo on niin kauan jo ollut mun vierellä kaikissa myötä-ja vastoinkäymisissä. Niin paljon ollaan koettu Nempan kanssa ja toivottavasti on vielä hyvin monta vuotta edessä. Nemo on niin ainutlaatuinen koira, että kukaan ei ikinä edes voisi korvata sitä. Nemoa voi pitää huoletta tien vierellä vapaana, se tottelee jokaista käskyä, vaikka tielle lentäisi tennispallo. Sen voi ohituttaa koirien ohi vapaana ja se kuuntelee aina. En ikinä uskonut, että siitä villistä nuoresta pöllöstä ruskuaisesta tulisi ikinä näin upea ja lojaali ystävä, mutta niin siitä vaan tuli.



Nemo sai synttärikakuksi maksalaatikon, jonka päällä oli kermaviiliä ja neljä nakkia. (kuva) Päivän vietän itse flättierkkarissa, mutta Nemoa kyllä hemmoitellaan kotona oikein olan takaa. Lahjoiksi Nemppa sai ruokaa, vaikka en ikinä voi kyllin kiittää Nemoa siitä mitä kaikkea iloa se on tuonut mun elämään. Siinä on huonojakin puolia, mutta hyvät puolet ehdottomasti peittävät ne. Sanat ei edes riitä kuvaamaan sitä miten hyvin Nemo lukee munkin tunteita ja on skarppina vieressä jos itkettää, niin uskomaton...

Maksalaatikkoa, kermaviiliä, nakkeja, kanan jauhettua siipeä ja kanan kivipiiraa! 




Upein ystävä, joka kulkee mun vierellä pimeällä jos pelottaa ja haukkuu muukalaisille käskystä. Niin tajuttoman hieno koira, ettei toista ole tai tule olemaan. Mun once in a lifetime koira, jota rakastan ihan loppuun saakka eikä mikään voi muuttaa sitä. Paljon onnea kaikista rakkain ystävä, Nemo 4v. ♥




Mun rakas pallohullu!

20.4.2017

In my recovery I’m a soldier at war



En ollut vielä reilu viikko sitten mennyt pitkään aikaan esteitä, mutta nyt olenkin hypännyt koko vuoden edestä. Viikko sitten maanantaina mulla oli normaalisti tunti, me oltiin ensimmäistä kertaa tänä keväänä ulkona. Hevoset on tosin ollut jo ulkona, mutta minä en. Mulle oli jaettu Basse, en oikein osannut sanoa juuta tai jaata Bassesta, se on välillä ollut tosi kiva ja välillä taas ei. Verkka lähti hyvin liikkeelle, Basse oli tosi kivasti iloisena menossa eteenpäin ja fiilis olikin oikein hyvä. Basse välillä vetää kivoja pukkeja laukassa, mutta tällä kertaa takapää lennähti vaan kerran ja sitten herra meni oikein nätisti. Itse jännitin ekaa kertaa ulkokentällä ja ohjien pituudet olivat kyllä liian lyhyet, koska en uskaltanut päästää pidempää ohjaa.




Ruvettiin hyppäämään ensin kavalettia pääty-ympyrällä. Mentiin Bassen kanssa ekana, parit ensimmäiset hypyt meni tosi huonosti, en saanut oikein paikkaa ja laukka vaihtui tyhmästi. Aloin kuitenkin luottamaan Basseen ja rentoutumaan ja kas-heti alkoi toimia. Tehtiin tätä molempiin suuntiin, jonka jälkeen lisättiin toinen este. Tehtiin laukanvaihto kavaletin päällä, jonka jälkeen mentiin yhden estekasan takaa ja siitä pystylle. Tämä meni oikein hyvin Bassen kanssa ja laukat vaihtuivat kuin ajatuksesta. Tästä matka jatkui kulman jälkeen toiselle pystylle ja vikana vielä okserille. Tunti meni kyllä tajuttoman hyvin verrattuna siihen mitä odotin ja Basse oli oikein kiltti hieman säätävälle kuskille.  Postausta tähdittää kuvat Bassesta ja Jerestä, Basse on tuo tumma heppa ja Jeren kanssa mulla on siniset housut. Bassekuvat c. Maija ja Jerekuvat c. Nina!




Viikko sitten keskiviikkona otin tallin talutustunnin Maijan estetunnille. Sain Ferran ja me oltiin koko maneesissa. Meitä oli tunnille merkattu vain kolme, mutta toiselta tunnilta tuli vielä yksi ratsukko meidän tunnille. Verkassa Ferra oli tosi hitaan tuntuinen, mutta laukassa monien siirtymisten kera sain tamman oikein kivasti reippaaksi. Ferrahan on esteillä tajuttoman kiva kaveri, se menee eteen ja tekee kaiken mitä ratsastaja pyytää. Ensin tultiin vain suoraa linjaa pystylle ja tämä meni ihan hyvin. Tämän jälkeen tuli tiukka käännös toiselle linjalle jossa oli pari kavalettia ja siitä kaarevalla neljän askeleen välillä samaiselle ekalle pystylle.


Basse


Tuo ensimmäinen tehtävä meni oikein hyvin paria pientä virhettä lukuunottamatta. Valuttiin joka kerta liian vinoon kavaleteille enkä saanut vaan ohjattua keskelle, ehkä ensi kerralla. Tästä jatkettiin toiselle pitkälle sivulle jossa oli viiden esteen sarja. Askeleet esteiden välissä olisko ollut 1-2-2-1 ja tässähän tulikin pari pulmaa. Ensimmäinen kierros meni ihan perseelleen, en uskaltanut päästää menemään Ferraa ja tultiin kaikkiin ihan huonoihin paikkoihin. Toisella kierroksella menikin jo paremmin, koska uskalsin vähän päästää Ferraa. Viimeisellä kierroksella meinasi iskeä jo rimakauhu, kun esteet nousi noin. 75cm korkeiksi. Tämä kierros meni kuitenkin ehdottomasti parhaiten, koska uskalsin päästää kunnolla Ferran menemään ja itse pidin vain pohkeet kiinni.

Jerppa


Tämän viikon keskiviikkona olin taas Maijan tunnilla Maijan ollessa kipeä. Tällä kertaa Nina tuli pitkästä aikaa mukaan Peikille ja sain lisää tosi kivoja kuvia. Mulle oli jaettu Jere, iso ja suht tankkerimainen heppa. Jeren kanssa ei ole oikein koskaan sujunut hirveän kiitettävästi, sillä on mun mielestä tosi iso ja ns. laaja hyppy enkä oikein koskaan pääse siihen mukaan. Verkka meni ihan hyvin, en oikein tosin saanut Jerppaa kunnolla pohkeen eteen. Jere oli ihmeen säpsy, johtui varmaan tuulisesta säästä.




Alettiin hyppäämään, ensin oli suora linja, jossa hypättiin perus pysty ihan suoraan ja sen jälkeen laukan vaihto. Tähän en alkuun oikein päässyt suoraan, mutta vikat toistot pääsin tosi kivasti. Tämän jälkeen tultiin linjalle jossa oli pysty, neljä laukkaa, pysty, viisi laukkaa ja okseri. Tämä meni ihan hyvin, kun tajusin käskeä Jeren kunnolla eteen. Tästä matka jatkui päädyn jälkeen samaiselle esteelle, jota tehtiin ekana ja sitten vielä nuo kaksi toista pystyä toiseen suuntaan. Eka kierros, kun mentiin tämä koko "rata" oli ihan kamalaa räpellystä ja melkein hävetti miten voikaan mennä niin surkeasti. Huomasi hyvin miten en kyllä osaa yhtään ratsastaa Jeren tyyppistä hevosta...



Toinen kierros meni oikein hyvin, kunnes tultiin vähän kovaa vikalle välille. Neljän väli tuli justjust kolmella (hups, kuskin moka empäs muistanut pidättää tarpeeksi) joten vikalle esteelle lähdettiin tyylikkäästi kaukaa ja Jerppa teki sen takia aika ison hypyn. Tässä kohtaa oma tasapaino petti totaallisesti ja sieltä lennähdin tyylikkäästi alas suoraan polven päälle. Siinä kohtaa ei sattunut, nousin heti ylös ja pyydystin Jeren, joka olikin syömässä puskia kentän toisella puolella. Vähän polvi tärräsi ja hiekkaa oli aika paljon, mutta vikan kerran, kun tultiin tämä suora niin Jerppa oli aivan mahtava. Itsekin olin paljo tyynempi ja keskityin siihen mitä teen.

Siis tää on mun kauhee ongelma, ylihyppäys!




Kotona polvi oli aika turvonnut ja siihen tuli iso mustelma, mutta ei onneks pahempaa. Jerppa kyllä pelasti monta kertaa, kun itse ratsastin tosi huonosti. Nyt estetuntien jälkeen kyllä huomaa, että se kouluratsastus on enemmän mun juttu. On estehyppelykin tosi kivaa vaihtelua, mutta enemmän tykkään kouluratsastuksesta. Mun estetaidot on kyllä kariutuneet kivikolle tässä, kun en ole hypännyt, mutta kyllä mä vielä jotain muistin. Ensi viikolla on maanantaina tunti ja sitten ei olekaan vappuna tuntia. Maanantain mätsäristä on myös tulossa pian postausta, sen oon jo kirjoittanut, mutta mulla on niin paljon kaikkea muuta kivaa julkaistavaa, että se saa tulla hieman myöhemmin. Viime aikojen postaustahti on ollut aika kireä, mitä mieltä te olette tästä? Kiitos vielä hurjasti Maijalle ja Ninalle ihanista kuvista. ♥


16.4.2017

You were mine but you've grown so cold

Kaapeli, Nakki, Nano ja Jerppa

Keskiviikkona ajelin pikaisesti koulusta kotiin odottamaan meidän parin päivän vieraita. Nakki ja Kaapeli olivat tosiaan meillä hoidossa ke-la ja siitähän riemu repesi. Nemo oli niin onnellinen, kun  kaverit oli kylässä. Häntä vaan vispasi ja kokoajan piti nuolla jommankumman korvia. Kaapeli on tosiaan Nempan äiti, kohta jo 9v. Nakki on taas Kaapelin siskon tanskalainen pentu, joka se nyt 6,5v. Molemmat ovat aivan ihania tyttöjä ja tosi kivoja kavereita Nemolle.


Tosiaan tytöt saapuivat keskiviikkona kahden maissa, käytiin nopeasti niiden kanssa lenkillä, jonka jälkeen itse lähdin tallille. Olin pitkästä aikaa estetunnilla ja meni kyllä tosi hyvin, vaikka rimakauhu meinasi iskeä esteiden vain noustessa ja noustessa... Kotiin tultuani lähdettiin heittämään koirien kanssa lenkkiä ja päädyttiin muutaman kilsan päässä olevalle koululle, josta Nemo keräsikin pari tennispalloa mukaan kotiin. Illemmalla koirat saivat ruoat ja tytöt asettuivat nukkumaan mun sänkyyn ihan kiinni muhun, oli pikkasen kuuma.

Pämppis

Jeri ja Kaapeli


Torstaina heräsin jo puoli kuudelta siihen kauheaan kuumuuteen, avasin ikkunan ja jatkettiin nukkumista seitsemään saakka. Pikaisesti ylös "hieman" jäätävässä huoneessa ja koirien kanssa aamulenkille. Siitä suuntasin kouluun, onneksi torstaina oli vaan pari tuntia koulua. Koulun jälkeen käytiin Ninalla hakemassa Nano ja suunnattiin kohti mustia ja mirriä. Siellä oli pääsiäisen "palkintojahti" ja löydettiinkin pussukka jossa oli nameja. Ostin myös Nemolle 6kg raakaruokaa, koska siitä sai alennusta ja Nempan raa'at loppuivatkin juuri. Nemo ei syö raakaa mitenkään vakituisesti, mutta se on kivaa vaihtelua kuppiin aina välillä. Torstaina tytöt ja Nemo saivatkin jo illalla kanan sydäntä ruuan yhteydessä.




M&M reissun jälkeen nappasin tytöt kotoa ja mentiin lenkille Ninan, Nanon ja Jerin kanssa. Jeri oli aivan rakastunut Kaapeliin ja Nakkiin, vaikka ne eivät oikein arvostaneet jäbän iskuyrityksiä. Jerikin on kasvanut hirveästi ja ensi viikolla onkin jo flättierkkari, jännää... Käytiin suht. pitkä lenkki ympäri metsiä ja koiratkin kolusivat jokaisen mutaojan. Kotona ne pääsivät pesulle ja tuoksuivatkin sitten aivan ihanilta. Illemmalla ysin jälkeen käytiin vielä kaikkien kanssa puolisen tunnin iltalenkki.


Kaapeli, Nemo ja Naq


Perjantaina käväisin aamusta koirien kanssa lyhyen aamulenkin, jonka jälkeen koko kolmikko pääsi trimmaukseen. Tytöistä tuli tosi nättejä, kun vedin niiltä korvakarvat pois ja trimmailin rinnan sekä pyöristin tassujen karvat. Urakan jälkeen suunnattiin kahdentoista maissa pitkälle lenkille metsään järkkärin kanssa ja oikein kivoja kuvia tulikin. Postauksen ensimmäiset kuvat ovat torstailta ja toiset perjantailta. Perjantai-ilta chillailtiinkin ja tytöt nukkuivat taas leveästi sängyssä...

Nakki 6,5v!

Pallo.


Lauantaina heräsin aamusta Nakin pusuihin, kun tytöt tuijotti mua ihan naamassa kii, koirat sai aamupalaksi kanan jauhettua siipeä ja perus nappuloita. Kymmenen maissa lähdettiin taas metsään riekkumaan ja otinkin pari kivaa kuvaa Nemosta, joista yksi pääsi komistamaan banneria ja toinen youtubeen "kansikuvaksi". Metsästä Riitta soittikin, että olisivat tulossa hakemaan koirat ja siitä kiiruhdettiin kotiin. Tytöt lähtivät ja Nemppa jäi katselemaan haikeana toisten perään. Saatiin tuliaisiksi karkkia Ruotsista ja nyt on kotona hyvin väsynyt ruskea, joka heti kävi nukkumaan omaan koloonsa eli häkkiin.



Pikkumies kohta jo 4v!


Nemolla on tosiaan häkin ovi aina auki kotona ja toinen katsoi vähän surkeana eilen, kun Kaapeli meni Nemon häkkiin. Istui vaan häkin edessä ja tuijotti odottaen milloin toinen tulee pois... Oli kyllä kiva saada elämää ja lisää hännänpaukutuksia tähän taloon edes muutamaksi päiväksi. Maanantaina meillä on mätsäri mistä yritän saada tehtyä postauksen ja varmaan julkaisen vielä toisen kuvapostauksen näistä parin päivän aikana otetuista kuvista!